Arjen aakkosissa tärkein on L=lapset ja lasten hyvinvointi
maaliskuu 4, 2007
Perheiden luottamus tulevaisuuteen, jossa lasten ja nuorten hyvinvointi olisi yhteiskunnallisesti selkeä tavoite, on mielestäni saavutettavissa. Esille tulee nostaa entisestään vanhemmuuden tukeminen ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla turvallinen kasvu- ja kehitysympäristö. Lapsiperheiden taloudellinen tilanne tulee huomioida, kun mietitään sosiaalietuuksien, tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutuksia. Entisestään on tärkeää, että lapsille ja lapsiperheille suunnattujen peruspalveluiden laatu voidaan turvata. Uskallan väittää, että näillä toimenpiteillä on positiivinen vaikutuksensa myös ikäihmisiin, jotka ovat vanhempia ja isovanhempia.
Päätöksenteossa tulisi entisestään keskittyä siihen, mikä on lapsen kannalta järkevää. Mielestäni lasten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on vanhempien tärkein tehtävä. Perheet tarvitsevat tässä tehtävässään yhteiskunnan tukea. Yhteiskunnan tulee omilla päätöksillään ja toimillaan selkeästi vaikuttaa niihin keskeisiin tekijöihin, jotka edes auttavat vanhemmuutta. Alle kouluikäisten lasten vanhemmat kokevat tutkimusten mukaan suuressa määrin jaksamattomuutta, heikkoa motivaatiota ja osaamisen puutetta. Yleisesti voidaan sanoa, että lähes puolet kaikista alle kouluikäisiä koskevista huolenaiheista kohdistuu vanhempien ongelmiin.
Haluan tämän vuoksi kampanjassani nostaa erikseen esille lapsen hyvinvoinnin kannalta vanhemmuuden tärkeyden. Suurin osa vanhemmista on sitä mieltä, että päivähoito on hoidettu hyvin, terveydenhuolto toimii, erityisesti neuvolapalveluihin ollaan tyytyväisiä. Eikö edellä mainittuun tulisi olla tyytyväinen? Mielestäni on huolestuttavaa, että päivähoito ja koulu – lasten keskeiset palvelut mainitaan lasten hyvinvoinnin kivijalaksi, ei hyvä vanhemmuus. Erilaisissa tutkimuksissa vanhempien huolenpito, perusturvallisuus ja lapsen terveys ovat harvoin esille nostettuja osa-alueita.
Ymmärrän, että vanhemmuuteen liittyvät huolet ovat moninaisia. Olen eri keskustelutilaisuuksissa kuunnellut näitä huolia välillä häveten, välillä pala kurkussa ja viime kerralla itku silmässä. Saamani palautteen vuoksi voin todeta, että monet vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea lastensa kanssa. Tämän vuoksi lapsiperheiden avun tulee perustua vanhemmuuden vahvuuksien näkemiseen. Perheet arvostavat tällä hetkellä enenevissä määrin perhe-elämää ja haluavat viettää aikaansa lastensa kanssa. Vanhemmuus on se voimavara, jonka tulisi ohjata perheille suunnattujen peruspalveluiden kehittämistä ja eri tahojen kanssa tehtävää yhteistyötä. Lisäksi meidän olisi vanhempina hyvä pysähtyä miettimään: Mikä lapsen mielestä on hänen hyvinvoinnissaan tärkeintä? Saadut vastaukset antavat varmasti ajattelemisen aihetta meille kaikille omassa arjessamme.
Toivon kevään tuovan valoa ja jaksamista jokaiselle arjen aherrukseen!
Terveisin: Bia
“lasten keskeiset palvelut mainitaan lasten hyvinvoinnin kivijalaksi, ei hyvä vanhemmuus”
Hyvä Bia! Luin jo huolestuneena kirjoitustasi ja nykyaikaan kuuluvaa lapsikeskeistä ajattelumallia.
Tulihan se tärkeinkin sieltä. On nimittäin aivan selvä asia, että hyvinvoivat vanhemmat ovat lapsen kehitykselle se keskeisin ja tärkein peruskivi. Palvelut, oli ne sitten mikälaisia ja kenen järjestämiä tahansa, eivät korvaa vanhemmuutta.
Vanhemmat/vanhemmuus on kaiken a ja o. Minua kiinnostaa mitä ajattelet nykyajan asioista: samaa sukupuolta olevien adoptiosta/lapsen saannista ja homo/lesboparien kirkollisesta vihkimisestä.
Lasten hyvinvointia edistäisi helposti se, että perhe luopuisi televisiosta. Näin lapsille ja vanhemmille jäisi enemmmän aikaa toisilleen.
Lapsiperheet saisivat luopumalla televisiosta pikkasin taskurahaakin. Viestintävirastohan maksaa takaisin loppuosan tv-maksusta noin kuukauden viiveellä.
Eli mennään teoriasta käytäntöön lasten hyvinvointiasiassa. Vaan onko se tarkoituskaan?